Näin pysyt lämpimänä partioretkellä!

Yleistä:

• Muista, että villa on talviretkeilijän parhaimpia ystäviä (kokeilun ja kokemuksen lisäksi). Villa lämmittää, vaikka olisit hionnut tai muutoin kastunut, villa myös hengittää, vaikka sinulla olisi liikaa päällä ja se ei sula tai syty kipinöistä. Muut luonnonkuidut (esim. puuvilla, silkki, bambu, viskoosi) muuttuvat kastuessaan kylmiksi ja niiden kuivuminen kestää kauan. Nämä ominaisuudet ovatkin toki mukavia, erityisesti silloin kun puhutaan kesäretkeilystä!
• Partiolainen pukeutuu kuin sipuli: kerros kerrokselta. Tämä siksi, että on helpompi lisätä ja poistaa kerroksia tarpeen mukaan kuin löytää yksi vaatekerta, joka palvelee kaikkea käyttötarkoitusta. Jos laitat yhden paksun kerroksen, niin ei ole mitään mitä poistaa kun tulee lämmin. Metsässä korostuu käytännöllisyys, ei muodikkuus.
• Pukeutumisen oppii kokemuksen myötä. Liian vähän vaatetta ei ole hyvä, mutta ei myöskään liian paljon, koska silloin hikoilee alimmaisen kerroksen märäksi ja hetken päästä tulee kylmä. Partiotoiminnassa välillä juostaan ja leikitään, välillä taas istutaan ja odotellaan… Kerrospukeutuminen on valttia!

Vaatteet ja kerrospukeutumisen periaatteet:

• Useita käyttämällä vaatetusta on helppoa säädellä sekä tarvittaessa kuivattaa ja huoltaa. Kerrosten väliin jäävä ilma eristää tehokkaasti.

Aluskerros

• Ihoa vasten kannattaa olla jotakin, joka siirtää kosteuden pois iholta. Paras tähän on pitkähihainen, tekninen aluskerrasto. Myös villakerrastot tai merinovillakerrastot toimivat tähän hyvin. Ne hengittävät hyvin ja lämmittävät vaikka vähän hikoilisitkin. Ne eivät siirrä kosteutta pois iholta yhtä tehokkaasti kuin tekniset kerrastot, mutta eivät myöskään ala haisemaan ajan mittaan (keinokuituisten yleinen ongelma). Tekniset kerrastot myös kestävät kovassa käytössä hiukan paremmin, varsinkin vaeltaeassa tämä ominaisuus korostuu.

Välikerros

• Seuraava välikerros on jotain ohutta, mutta lämmintä. esim fleece tai ohut villa. Kerroksen tarkoitus on siirtää edelleen kosteutta pois iholta. Lämmönsäätely tapahtuu lisäämällä tai vähentämällä vaatteita välikerroksesta.
• Kolmatta kerrosta tarvitaan kovemmilla pakkasilla. Kolmantena kerroksena jotakin oikein lämmintä (villaa, fleeceä, ja vain hätätilanteessa puuvillaa)

Ulkokerros

• Päällimmäisen kerroksen eli päällysvaatteiden tulisi pitää tuulta ja pientä sadetta. Tämä kerros suojaa ulkoilmalta ja eristää välikerrosten väliin lämmittävää ilmaa. Asun tulee olla kestävä rajuissakin tilanteissa ja leikkiessä. Koska ollaan kuitenkin paljon nuotiolla, niin päällysvaatteiden materiaalin kannattaa olla sellaisia, jotka saavat likaantua, nokeentua ja haista savulle. Saattaapa jopa joskus nuotiosta lentää muutama kipinäkin, joka sulattaa keinokuituihin nätin reiän.
• Suositeltava asu on hengittävällä vedelnpitävällä kalvolla varustettu kuoriasu. Tällöin talveksi ja kesäksi ei välttämättä tarvitse kahta eri asua, vaan lämpöä säädellään välikerroksien vaatteilla.

Ääreisosat

• Kädet, jalat ja pää ovat herkkiä kylmälle ja paleltumille. Varmista, että ilkat, ranteet, kaula ja ristiselkä tulee suojattua hyvin.
• Ihminen haihduttaa yli puolet lämmöstä kaulan ja pään kautta. Niinpä leiriolosuhteissa pipo on ehdoton ja esim. kaulassa pysyvä kauluri (kaulaliina hukkuu nopeammin) taikka buffi-huivi on mainio keksintö.
• Ohuet sormikkaat tai kynsikkäät ovat kätevät tarkkuutta vaativassa puuhassa, ja niiden päälle voi vetää tarvittaessa lämpimät rukkaset.

Jalat:

• Ei puuvillasukkia!!
• Aloittelevan ja kokeneenkin partiolaisen paras ja tärkein vaate ovat kunnon sukat. Jos jalat jäätyvät, niin koko kroppa jäätyy. Ja koska jalat herkästi hikoilevat, niin ne myös kastuvat.
• Nykyään on saatavilla urheilusukkia, jotka on suunniteltu erityisesti talviulkoiluun. Sukkiin kannattaa sijoittaa sen verran, että on edes yhdet kunnon sukat, vaihtosukat voivat olla mitä tahansa materiaalia, kunhan ne lämmittävät, jos varsinainen sukkapari on kastunut.
• Sukkien lisäksi lisälämpöä kenkiin saa jos käyttää eristäviä talvipohjallisia.

Kengät:

• Kylmän sään talviretkeilykenkien tulee olla:
  1. kesäkenkiä väljemmät (koska kengän sisään jäävä ilma on se joka lämmittää)
  2. ainakin loskanpitävät, koska kengän pinnalle sulava lumi / loska päästessään varpaisiin asti jäädyttävät koko retkeilijän.
• Tämä tarkoittaa, että kenkien tulee olla joko vartavasten talvikengät, jolloin niiden pohja ja varsi ovat eristävämmät kuin kesäkengissä TAI kesäkenkä (esim. kumisaapas, vaelluskenkä) johon mahtuu paksu villasukka ja paksu villapohjallinen, kunnon talviretkeilysukan kanssa ilman, että kenkä puristaa.
• Kenkävalinta riippuu vuodenajasta ja monista muista asioista. Vaelluskenkien ja kumisaappaiden lisäksi mukaan voi ottaa kevyet leirikengät, jotka antavat mahdollisuuden lepuuttaa jalkoja ja myös kuivata toisia jalkineita.Kenkiä miettiessä, ota selvää millainen retki on tiedossa ja katso myös sääennustuksia. Useimmiten kengän on hyvä kestää pientä kosteutta.
• Yleensä partioretkillä liikutaan jonkun verran, joten kenkien on syytä olla tukevat.

Varavaatteet:

• Varavaatteita tarvitaan aina. Koskaan ei tiedä, milloin ja mistä syystä joku vaate kastuu.
• Varavaatekerta = alusvaatteet, pitkähihainen aluskerrasto, ohut välikerrasto, vaihtosukkia sekä paksumpi lämpimämpi kerros.
• Varasukkia ja varahanskoja on syytä olla talvisilla reissuilla reilusti.
• Varavaatteet kannattaa aina pakata muovipussiin, etteivät ne pääse kastumaan. Märistä varavaatteista ei hirmuisesti ole hyötyä…

Muuta:

Pukeutumisen ohella lämpimänä pysymisen kannalta on tärkeää eristävä ja vettä läpäisemätön istuinalusta. Nuotiolla istuessa eivät paksuimmatkaan toppahousut auta, jos pehvan alla on jääkylmä hanki.

Kädenlämmittimet ja varpaanlämmittimet ovat oivallinen tapa saada lisälämpöä eräkämpän tai retkeilyoloissa.

Rinkka

Rinkkoja on karkeasti ottaen kahdenlaisia:

• putkirinkassa on putkimainen runko rinkan ulkopuolella
• Rosna- eli anatomisessa rinkassa runko on rinkan sisällä

Rinkan laittaminen selkään:
1) Löysää kaikki kantohihnat. Kiristä kompressiohihnat (anatomisessa rinkassa), sillä rinkkaa on mukavampi kantaa jos se ei hölsky.
2) Lantiovyön on tarkoitus kantaa noin puolet rinkan painosta. Kun laitat rinkan selkään, kiristä ensin lantiovyö lonkkaluun kohdalle. Jos rinkassa on rintaremmi, sen voi kiinnittää aivan ensimmäisena, jolloin rinkka pysyy paremmin paikoillaan.
3) Olkahihnat kannattelevat loput rinkan painosta. Kun olet saanut lantiovyön kiristettyä, kiristä olkahihnat tasaisesti ja sopivan tiukalle. Pään pitää pystyä liikkumaan niin, että pystyt tarkastelemaan myös ylös päin vaivatta.
4) Kiristä lopuksi tasapainohihnat tiukalle. Jos olkapäitäsi alkaa särkeä, löysää hieman tasapainohihnoja.

Rinkan säätöjen lähtökohta on, että rinkka on säädetty kantajalleen sopivaksi. Erityisesti lantiovyön ja olkahihnojen välin pitää olla sopiva.
Kun rinkka on selässä, lantiovyön tulee asettua lonkkaluun kohdalle silloin kun olkahihnat ovat luontevasti paikallaan. Käytännössä lantiovyön ja olkahihnojen etäisyys on muutaman sentin lyhyempi kuin matka lonkkaluun kärjestä olkalihaksen päälle.

Pakkaaminen
Rinkan kantomukavuus on tärkeätä pitkillä vaelluksilla. Oleellista on rinkan painopiste eli käytännössä se kohta, jossa rinkassa sijaitsevat kaikkein painavimmat esineet.
Painopiste pitää sijoittaa aina mahdollisimman lähelle selkää. Pystysuunnassa painopisteen paikka on henkilökohtaisista mieltymyksistä kiinni. Kun rinkkaa kannetaan pitkiä matkoja helpossa maastossa, painopiste voi olla ylhäällä, olkapäiden korkeudella. Haastavassa maastossa alhaisempi painopiste parantaa tasapainoa.

Faktoja

• rinkka saa painaa pakattuna enintään neljänneksen kantajansa painosta
• usein tarvittavat tavarat kannattaa pakata helposti saataville (ruokailuvälineet, vesipullo ja otsalamppu)
• vaatteet pakataan vedenpitävästi esimerkiksi muovipusseihin. Samaan pussiin voi pakata samanlaisia vaatteita taikka vaelluksella tarvittavat päivän vaatteet omaansa.
• vältä rinkan ulkopuolella heiluvia esineitä: ne haittaavat tasapainoa ja ovat tiellä kun rinkasta etsitään jotain.

Makuupussi ja alusta

Makuupussin kätevyys perustuu sen helppoon kannettavuuteen ja hyvään lämmöneristyskykyyn. Makuupussin kanssa on käytettävä makuualustaa, joka toimii sekä eristeenä että pehmikkeenä nukkujan alla.

Makuupusseja on kahta mallia:
suorakaiteen muotoinen peittomakuupussi ja muumiopussi.
Peittomakuupussissa on tilaa kääntyillä vapaammin.
Muumiopussit ovat puolestaan pienempiä ja siten kevyempiä. Vähäisemmän hukkatilan vuoksi ne ovat lämpimämpiä kuin peittomakuupussit.
Liian pitkän makuupussin voi lyhentää sopivaksi irtohihnalla tai pakkaamalla päivävaatteet jalkopäähän lisälämmöksi.

Makuupussiin ei kannata pukea liikaa vaatetta. Univaatteeksi soveltuu parhaiten hengittävä kerrasto tai sitäkin vähemmät vaatteet. Nukkumaan mennessä kannattaa vaihtaa kuivat vaatteet päälle. Oikein kylmällä ilmalla makuupussiin voi pukea lisää. Vaatteiden on hyvä olla ilmavat ja eristävät, esimerkiksi fleecekangasta.
Järkevä vaihtoehto on hankkia kaksi makuupussia, kolmen vuodenajan pussi ja kesäpussi, jolloin talvella niitä voi käyttää päällekkäin. Myös makuupussiin puettavasta aluslakanasta saa mukavuutta ja lisäeristystä. Makuupussin pesuvälit saa minimoitua käyttämällä aluslakanaa.

Materiaalit
Makuupussit muodostuvat pintakankaasta, eristekerroksesta ja vuorista.
Pintakangas on tekokuitua. Kalleimmissa malleissa siinä on vedenpitävä hengittävä kalvo.

Vuori on halvemmissa makuupusseissa puuvillaa, joka on miellyttävä mutta epäkäytännöllinen materiaali. Kalliimmissa makuupusseissa vuori on tekokuitua, kuten polyesteriä. Tekokuidut siirtävät paremmin kosteutta.
Eristemateriaalina käytetään joko untuvaa tai tekokuituja. Untuvan hyvä puoli on eristyskyky, jolloin makuupussista saadaan kevyempi. Sen huonoja puolia ovat paakkuuntuminen ja eristyskyvyn merkittävä huononeminen märkänä. Tekokuidut eristävät myös kosteina ja kuivuvat untuvaa nopeammin. Toisaalta tekokuidut ovat herkempiä syttymään
kipinästä.

Huoltaminen
Makuupussin ominaisuudet heikkenevät, jollei sitä huolleta ja säilytetä oikein.
– Säilytä makuupussi poissa pakkauspussistaan.
– Pakkaa makuupussi sullomalla, jotta täytteet eivät paakkuunnu.
– Kuivata makuupussi aamuisin.
– Pese makuupussi, kun se tuntuu likaiselta.
– Käytä irtonaista sisäpussia tai makuupussilakanaa

Lämpötila-alueet
Valitse makuupussisi sen käyttölämpötilan mukaan. Liian eristävä makuupussi sisätiloissa on tuskallinen ja liian kylmä makuupussi ulkona on jopa vaarallinen.
EN 13537 -standardi määrittelee Euroopassa makuupussien käyttölämpötila-alueen.
Lämpötila-alueita on neljä:
– Yläraja on korkein lämpötila, jossa tyypillinen aikuinen mies voi nukkua mukavasti hikoilematta.
– Mukavan lämpötilan alue perustuu tyypillisen naisen miellyttävään uneen.
– Alaraja perustuu alimpaan lämpötilaan, jossa tyypillisen aikuisen miehen uskotaan voivan nukkua mukavasti.
– Ääriraja on tyypillisen aikuisen naisen eloonjäämisraja (makuupussia ei suositella käytettäväksi tässä lämpötilassa muuten kuin hätätapauksessa).

Makuualusta
Mukavan yöpymiskokemuksen kannalta makuualusta on hyvin tärkeä. Makuualustan tärkein tehtävä on eristää maasta hohkaava kylmyys.
Talvella voi käyttää kahta makuualustaa päällekkäin.
Solumuoviset alustat ovat kestäviä ja varmoja. Ilmatäytteiset makuualustat menevät pieneen tilaan, eristävät hyvin ja ovat pehmeitä. Ilmatäytteistä makuualustaa käytettäessä kannattaa varata paikkamateriaalia mukaan.